Annen oma kulttuurikuntoilupolku:
Sub Rosa ja porrastelua Turun kukkuloilla
Laadin tämän reipasta porrasnousua ja Turun historiaa sisältävän reitin muualta tullelle vierailleni vuonna 2011. Se on vapaasti hyödynnettävissä vastaaviin tarkoituksiin
Turkua kukkuloineen on verrattu Roomaan ja sen seitsemään kukkulaan. Turun kukkulat ovat etelästä pohjoiseen Kakolanmäki, Puolalanmäki, Samppalinnanmäki, Aninkaistenmäki, Yliopistonmäki, Vartiovuorenmäki ja Kerttulinmäki. Kulttuurikuntoilureitillämme nousemme näistä Vartiovuoren- ja Samppalinnanmäelle
Retkemme aluksi suunnistamme Linnankadulle Turun uuteen vuonna 2007 valmistuneeseen pääkirjastoon, jonka rakentamisessa oli sama tavoite kuin sata vuotta aiemmin vanhaa kirjastorakennusta rakennettaessa: tehdä Suomen hienoin kirjasto. Vanhaan 1903 valmistuneeseen kirjastorakennukseen kävellessämme näemme ikkunoista kirjaston sisäpihalle, missä ovat säilyneet 1700-luvulla rakennetut maaherran talo ja maaherrankanslia. Maaherrankansliassa sijaitsee nykyisin kirjaston kahvila. Vanhan kirjastorakennuksen rakennutti ja luovutti Turun kaupungille kauppaneuvos Fredrick von Rettig. Hollantilaista myöhäisrenessanssia edustavan rakennuksen suunnitteli Karl August Wrede ja sen esikuvana on ollut Tukholman ritarihuone. Kirjastotalon ensimmäisessä kerroksessa toimi työväestölle tarkoitettu kansankirjasto ja toisessa sivistyneistölle tarkoitettu kaupunginkirjasto. Vuonna 1912 nämä kirjastot yhdistettiin Turun kaupunginkirjastoksi. Turun kirjastotalo oli kolmas Suomessa. Turkua ennen oman kirjastotalonsa olivat ehtineet saada ainoastaan Helsinki ja Rauma.
Vanhan kirjastorakennuksen aulan aikanaan vain sivistyneistölle tarkoitetuilla portailla voimme tutustua suomalaisille naiskirjailijoille omistettuun Sub Rosa -nimiseen valotaideteokseen, joka on skotlantilaissyntyisen Tampereella asuvan Charles Sandisonin luomus. Taiteilija Sandison on vuoden 2010 Ars Fennica -palkinnon voittaja. Sandisonin mediainstallaatioiden keskeinen piirre on kirjoitetun sanan ja kuvan vuorovaikutus.
Sandisonin teoksen nimi kietoutuu Umberto Econ Ruusun nimi -romaanin viimeiseen lauseeseen Stat rosa pristina nomine nomiina nuda fenemus (Menneisyyden ruususta meillä on vain sen nimi). Ajatus kokoaa kirjailijan näkemyksen siitä, kuinka vaikea on löytää totuutta. Se on kätkettynä merkkien ja symbolien universumiin. Kirjoitettu kieli avaa meille menneisyyden maailman, mutta siihen kätkeytyvistä tapahtumista meillä on vain sanat.
Antiikin Roomassa sub rosa – ruusun alla – viittasi hiljaisuuteen ja ruusu omistettiin hiljaisuuden jumalalle Harpocratekselle. Kattokoristelussa on kautta länsimaisen arkkitehtuurin historian käytetty ruusu-aihetta salaisuuden symbolina. Kattoon kiinnitetyt dataprojektorit heijastavat sisääntuloaulaan digitaalisen ”ruusun”, arvoituksellisen taideteoksen, jonka alta kirjastoon tulijat astuvat rajattoman tiedon ja salaperäisten tekstien maailmaan.
Kuntoilureittimme jatkuu Aurajoen rantaa Tuomikirkkosillalle, jonka tois pual jokke sijaitsee historiallinen ravintola Pinella. Pinellan perusti Nils Henrik Pinello (17.8.1802-9.9.1879), jota voidaan kutsua myös suomen ensimmäiseksi ammattikirjailijaksi. Pinello haaveili kaivospatruunan urasta, mutta Turun palo tuhosi vuonna 1827 hänen omaisuutensa ydinosan. Hän osasi kuitenkin kirjoittaa ja ryhtyi Åbo Tidningarin päätoimittajaksi vuonna 1837. Hän on kirjoittanut myös kahdeksan näytelmää ja julkaissut viisi teosta lyhytproosaa. Pinello oli myös mukana perustamassa Turkuun uutta teatteritaloa "Åbo Teaterhus". Teatteritalo on Suomen vanhin ja se avattiin 21. tammikuuta 1839. Vuodesta 1891 siinä on toiminut Åbo Svenska Teater.
Merkittäväksi Pinellan tekee se, että se on Suomen pisimpään yhtäjaksoisesti toiminut ravintola ja ravintolakiinteistö. Aikoinaan ravintolan kanta-asiakkaita ovat olleet muiden muassa Elias Lönnrot, Sakari Topelius, J. L. Runeberg, J. V. Snellman ja Josef Julius Wecksell. Maaliskuussa 2011 uudelleen avattu Pinella on kokenut täydellisen peruskorjauksen ja sen miljööseen on pyritty sulauttamaan yhteen historiallisten rakennusten arkkitehtuuriset piirteet ja nykypäivän vaatimusten mukaiset ratkaisut.
Reittimme jatkuu Porthanin puiston läpi kohti Vanhaa Suurtoria, mistä julistetaan joulurauha. Vanhan Raatihuoneen Galleriassa meillä on mahdollisuus tutustua joko Brinkkalan Gallerian Aino Sainion Akryyli kankaalle ja kovalevylle -näyttelyyn tai Vanhan Raatihuoneen Gallerian Aljona Dergiljovan grafiikkaan.
Vaihtoehtoisesti voimme kävellä Pinellan pylväikön vierestä jokirantaa Aboa Vetus & Ars Novaan. Aboa Vetus sisältää ainutlaatuisen rauniokorttelin ja Ars Nova on yksi Turun kolmesta taidemuseosta.
Varsinainen kuntoiluosuus alkaa, kun nousemme Vartionvuorenmäelle joko Vanhalta Suurtorilta Uudenmaankadulta tultaessa tai Vartiokujan kautta jokirannasta tultaessa.
Vartiovuorenmäki (ruots. Vårdberget) on Turun keskustassa sijaitseva puistoalue. Puisto on tunnettu mm. sen laella sijaitsevasta C. L. Engelin 1810-luvulla suunnittelemasta tähtitornirakennuksesta sekä perinteikkäästä Turun kesäteatterista. Vartiovuorenpuiston pinta-ala on noin 7,1 hehtaaria ja sen kasvillisuuteen kuuluu lähes sata puuvartista kasvilajia.
Vartiovuorenpuiston läheisyydessä ovat myös Luostarinmäen käsityöläiskorttelit, jotka säilyivät vuoden 1827 suurelta kaupunkipalolta. Vartiovuorenmäki onkin yhdessä näiden ja Turun akatemian observatorion kanssa valittu yhdeksi Suomen valtakunnallisesti merkittävistä rakennetuista kulttuuriympäristöistä.
Vartiovuorenmäen nimi kertoo mäen historiasta. Jos vihollinen uhkasi Turkua mereltä, annettiin Turun linnasta tulella merkkejä sisämaahan päin. Linnasta lähetetyt varoitukset otettiin vastaan ensimmäisenä Vartiovuorenmäeltä, josta ne välitettiin edelleen kaupunkiin päin. Vartiovuorenmäen puiston kehittäminen aloitettiin jo 1840-luvulla, mutta rakentamistyöt saatiin päätökseen vasta aivan 1800-luvun lopulla. Valmiina mäelle rakennettu puisto soveltui tuon ajan muodikkaisiin harrastuksiin, julkisiin kävelyihin ja idyllisten maisemien katselemiseen.
Jätämme Vartiovuoren keväisen kauneuden ja kuljemme Mustainveljestenkujaa ja ylitämme Kaskenkadun ja aloitamme nousemisen Samppalinnanmäelle.
Turun Samppalinnanmäen parhaalla näköalapaikalla on monen mielestä yksi kaupungin kauneimmista muistomerkeistä. Kuvanveistäjä Felix Nylundin naista ja lasta esittävä veistos on samalla kunnallisneuvos G. A. Petreliuksen (1836-1910) muistomerkki.
Turun kaupunginvaltuusto päätti pystyttää 29.6.1911 kaupungin kunnallisneuvos G.A. Petreliukselle muistomerkin kiitollisuuden osoituksena hänen kaupungin hyväksi antamistaan lahjoituksista ja yleishyödyllisiin tarkoituksiin kohdistamastaan testamentista. Petreliuksen hautamuistomerkin sijaan päädyttiin hänen omaistensakin toivomuksesta tilaamaan kaupunkia kaunistava taideteos. Petrelius oli elinaikanaan antanut tukea puiston istutukseen Samppalinnan mäkeen, joten muistomerkki päätettiin sijoittaa elävöittämään juuri sitä.
Alkuperäisenä ajatuksena oli pystyttää muistomerkki, jossa olisi myös lahjoittajan kuva. Toimikunta tilasi muistomerkkiehdotukset suoraan kuvanveistäjä Felix Nylundilta, koska hän oli tuntenut Petreliuksen ja muovailut hänestä myös muotokuvan vuosisadan alussa. Nylund esitti muistomerkkitoimikunnalle kolme eri ehdotusta, joista toimikunta hyväksyi yksimielisesti kolmannen luonnoksen. Se ei kuitenkaan sisältänyt Petreliuksen muotokuvaa, vaan symboloi lahjoittajan hyväntekeväisyystyötä.
Puolikaarenmuotoisen terassin keskelle asennetun veistoksen aiheena on seisova nainen, joka kantaa hellästi alastonta sylilasta. Vaikka teos tunnetaan nimellä Äiti ja lapsi, se ei välttämättä ole teoksen varsinainen aihe. Sen sijaan teoksen on tarkoitus tuoda kaupunkilaisille mieleen, että Petrelius lahjoitti jo elinaikanaan varat ruotsinkielisen lastenkodin perustamiseen.
Rauhalliset kävelyretket kaupungin näköalapaikoille liittyivät rokokoon ja ennen kaikkea romantiikan ajalta perittyyn ajatukseen ihmisten paluusta takaisin terveyttä ja sielun rauhaa vahvistavaan luontoon. Eurooppalaisten kaupunkipuistojen rakentamisinto 1800-luvulla oli tämän ajattelun jatke, joka heijastui myös Suomeen.
Retket pois kaupungin keskustojen hälinästä tulivat Suomessa suosituksi ensin yläluokan ja porvariston piirissä, mutta jo 1900-luvun alkupuolella luontoretkistä tuli koko kansaa yhdistävä vapaa-ajan virkistysmuoto. Kaupunkimaisemasta korkealle kohottautuva, tuolloin vielä lähes puuton, Samppalinnanmäki oli kehittynyt kaupunkilaisten suosimaksi virkistysalueeksi jo ennen Nylundin muistomerkin valmistumista. Veistoshankkeen yhteydessä kunnostettiin patsaan sijaintipaikalla ennestään ollut vanha terassimuuri. Sen kaaren sisälle valmistettiin kivipenkit korkealle mäelle kiipeävien kaupunkilaisten levähdyspaikaksi. Siitä tuli samalla Nylundin taideteoksen italialaisvaikutteinen ja romanttinen kehys, jonka avasi huikaisevan näkymän veistoksen ohessa kauas kaupungin keskustaan.
Kulttuurikuntoiluretkelle on olemassa vaihtoehtoja käytettävissä olevan ajan ja vallitsevan säätilan mukaan. Jos joku väsyy kesken matkaa tai kengät alkavat puristaa, voi jäädä nauttimaan virvoketta vaikka Kirjastotalon pihalle tai Pinellan pylväikön terassille tai myöhemmin Kaskenkadun panimoravintola Apteekkiin. Me, jotka jaksamme kulkea reitin loppuun, saamme levähtää halutessamme hetken Aurajoen ravintolalaivassa ennen hotelliin palaamista.
Muistakaa varata matkatavaroihin kaupunkikävelyyn sopivat vapaa-ajan jalkineet.
Sydämellisesti tervetuloa Turkuun, Suomen ensimmäiseen pääkaupunkiin!
Reittiselostuksen kuvat on otettu testausretkellä 6.5. 2011 ja teksti on laadittu Turun kaupungin internet-sivuja ja Turun Sanomien ”Muuttuva kaupunki” -sarjaa hyödyntäen.
Kokonaisuus ladattavissa tekstinkäsittelytiedostona alla.