Lapset tarvitsevat leikkitilaa keskustaan

julkaistu Turun Sanomissa 7.12.2024

 

Turun seikkailupuistosta olen isoäitinä hyvin kiitollinen kaupungilleni, mutta Turun ydinkeskustassa asioidessa lapsia ei ole huomioitu. Kesällä löytyy vilvoittava suihkulähde Kauppatorilta, mutta se palvelee vain hellepäivinä.

 

Koska tyhjentynyttä liiketilaa kyllä löytyy jo Forum-korttelista, miksi Ortodoksikirkon viereinen puustoinen alue pitäisi tuhota suunnittelukilpailun laatikkomaisella rakennuksella? 

 

Aluetta voitaisiin suunnitella lapsia varten keskustassa asioivien vanhempiensakin avuksi. Esim. liukumäki ja köysikiipeilyverkko ja muutama eläinhahmokeinu mahtuisivat hyvin alueelle. Samalla varttuneempi väki voisi levähtää penkeillä puuston varjossa. Näin ortodoksikirkko saisi arvolleen sopivan naapuruston leikkivistä lapsista ja torin kulman puustoa ei tuhottaisi.

Myös Fortuna-korttelia voisi kehittää lapset ja puusto huomioiden. Nyt on lasten ja vehreän keskustan vuoro, ei umpeen rakennetun keskustan.

 

Eläköön lähikaupat

julkaistu Turun Sanomissa 14.12.2016

 

Suurmyymälöiden kokorajan kaksinkertaistamsesta kertova STT:n uutinen otsikoitiin TS:ssa (8.12.) osuvasti "Pienet kaupat joutumassa entistä ahtaamalle". Hallituksen esitystä perustellaan vähittäiskaupan ja kilpailun kehittämisellä. Hallitus arvioi muutoksen tukevan myös kaupan kustannustehokkuutta.

 

Onko Suomen hallituksen asia yleensä miettiä kaupan kustannustehokkuutta, vai olisiko se parempi jättää kauppiaille? Onko kilpailun kehittäminen sitä, että lähellä olevat palvelut kuolevat? Sääntelyn purkaminen  vaikuttaa nykyhallituksen pakkomielteeltä tällaisessa asiayhteydessä, joka ei tue hallituksen jäsenten ainakin juhlapuheissa esittämiä tavoitteita kuten hiilineutraalius, kansalaisten liikunnallisuuden lisääminen, vanhusväestöstä huolehtiminen. Näihin tavoitteisiin ei päästä kuitenkaan juhlapuheilla vaan yhteiskunnallisella suunnittelulla, johon luonnostaan liittyy toisinaan myös sääntelyn tarve.

 

Kauppojen aukiolon vapauttamisen yhteydessä ei huomioitu sen vaikutusta perhepolitiikkaan ja jopa mahdolliseen syrjäytymisen lisääntymiseen, jota lasten vanhempien työaikojen epäsäännöllisyys voi aiheuttaa.

 

Jo aukiolojen vapauttaminen palveli eniten suurmyymälöitä ja nyt suurmyymälöiden suosiminen jatkuu. Muutosten arvioidaan heikentävän erityisesti alle 500 neliömetrin lähikauppojen ja pienten supermarkettien määrää ja mahdollisuuksia (TS 8.12.). Kun pienimmiltä kaupan toimijoilta viedään asiakkaita, merkitsee se lähikauppojen hintatason nousua, ja tällaista  kilpailua hallitus haluaa esityksellään tukea. Lähikaupassa asioiminen on useinmiten eko- ja terveysteko, koska sinne voi kävellä tai pyöräillä. Monelle, erityisesti lapsille ja ikääntyneille, lähikauppa merkitsee myös jatkuvuutta ja turvallisuutta arjen kantavana voimana. Eläköön lähikaupat!

 

Ei myydä Turkua

julkaistu Turun Sanomissa 27.5.2016

Muutin Turkuun 1960-luvulla. Samppalinnan uimastadion, vanha kirjastorakennus, kaupunginteatteri ja konserttisali tulivat minulle nopeasti tutuiksi. Turun kaupungilla oli paljon hyvää tarjottavana pikkutytölle: Turun linna puistoineen, Ruissalon kuntokävelyt ja Ispoisten uimarantakin. 

 

Minua ilahdutti kaikki tuo, mitä uudelta kotikaupungiltani sain, mutta jotenkin koin sen myös itsestään selvyytenä: näin asioiden pitikin olla. 

 

Reilu viikko sitten luin TS:sta, että Turku on myymässä jokirannasta 1700- ja 1800-luvuilla rakennettuja taloja. Talot sijaitsevat korttelissa, joka on Turun ydinkeskustan vanhimpia kortteleita ja josta nyt kaavaillaan keskustan vetovoimaa lisäävää uudenlaista kauppakorttelia ja viihtymisaluetta. Kyseiset hirrestä rakennetut talot näyttävät päällisin puolin myös ikäänsä suhteen hyväkuntoisilta.

 

Kaupunkini kannalta on kyse lyhytnäköisestä taloudellisesta ajattelusta myydä talot ja pahaa pelkään että pilkkahinnalla. Vaikka uusia omistajia velvoitettaisiin kunnostamaan rakennukset, Turun kaupunki joutuisi silloinkin osallistumaan kunnostukseen, jos haluaisi myöhemmin vuokrata rakennukset. Myynti ei olekaan kestävää kaupungin pitkäaikaiselle taloudelle. 

 

Voisiko kaupunki toimia toisin ja kunnostaa talot vaikkapa työllisyysmäärärahoilla ja hankkia sitten vuokralaisia, mitkä ajan mittaan maksaisivat tuon kunnostuksen? 

Samalla määräysvalta korttelin kehittämisestä säilyisi kokonaisvaltaisemmin kaupungilla, ja sillä olisi mahdollisuus valita korttelia elävöittävimmät vuokralaiset vaikkapa vuokrista pikkuisen tinkien toisin kuin yksityisellä omistajalla.  Tulevaisuuden kortteli olisi kaupunkilaisten yhteinen viihtymistila ja kauppapaikkanakin muuta kuin nykyisten kauppakeskusten hulabaloo.

Nyt yli 50 vuotta Turussa asuneena voin kulkea työmatkani kaunistuneessa jokivarressa ja edelleen saan olla kiitollinen kotikaupungilleni.  Toivon, että myös nuo talot olisivat jatkossakin meidän turkulaisten yhteistä omaisuutta, josta kaupunki huolehtisi varmistaakseen Fortuna-korttelin kehittymisen ja pysymisen turkulaisten omana korttelina.

Miten voin kyllin kiittää

julkaistu Turun Sanomissa 4.3.2013

 

 

Vuosi sitten yhtenä iltana lähdin Pääskyvuoressa hiihtämään. Ladulla jo hiihdon alussa tunsin päässäni voimakkaan puristuksen, jonka toivoin väistyvän, mutta sen sijaan kipu voimistui. Lähdin vielä nousemaan lenkin ainoan kovemman nousun, koska ajattelin sen jälkeen pääseväni laskuvoittoisesti kotiin. Jäin kuitenkin mäen päällä ladun viereen makaamaan, koska puristus oli voimakas ja heijastui myös niskaan.

 

Vakavan sairauden mahdollisuus tuli mieleen ja kun ohi hiihtävä pariskunta tarjosi apua, pyysin heitä kännykästäni soittamaan ambulanssin. Nämä kanssahiihtäjät jäivät varmistamaan pääsyni ambulanssiin. Pariskunnan mies meni lähimpänä olevalle tielle ambulanssia vastaan ​​ja nainen jäi minun seurakseni. Olen syvästi kiitollinen näille itselleni vieraille lähimmäisilleni.

 

Tilanteeni tulkittiin jo terveyskeskuspäivystyksessä lukinkalvonalaiseksi verenvuodoksi ja minut siirrettiin Tyksiin. Olen saanut viettää elämäni terveenä ja sairaala oli tuttu opiskelusta, mutta ei potilaana olemisesta. Teho-osastolla minulla oli hoitaja vuorokauden ympäri ja hoito oli esimerkillisen osaavaa ja empaattista kuten myös myöhemmin neurokirurgian osastolla . Puhjennut valtimolaajentumani hoidettiin verisuoniteitse platinalangalla. Saamani hoito ei pelkästään parantanut sairauttani vaan kantoi minua vielä  kotonakin toipilasvaiheessa.

 

Näiden omien kokemusteni valossa meillä on todella hieno ja toimiva sairaala. Saan olla kiitollinen siitä, että olen syntynyt sivistysvaltioon, jossa kaikki saavat tasapuolisesti apua sitä tarvitessaan. Osaisimmepa aina nähdä yhteisien saavutuksiemme merkityksen ja olla iloisia ja ylpeitä esimerkiksi sairaalastamme. Lähitulevaisuus tulee vaatimaan meiltä lisää panostamista yhteisiin tavoitteisiin, mutta ne ovat sen arvoisia.

Toriparkkipäätös halventaa demokratiaa

julkaistu Turun Sanomissa 12.6. 2012

 

Turun kaupunginvaltuustossa on voimia, jotka haluavat runnoa myönteisen toriparkkipäätöksen läpi demokratiaa halventaen. Kansanäänestystä toriparkista vaativa kansanliike syntyi vuonna 2009 demokratiavajeesta, koska osa kaupunginvaltuutetuista muutti ennen vaaleja äänestäjille ilmoitettuja kantojaan toriparkista. Vaikka kansanliike keräsi lähes 13 000 nimeä, joka on 8,5 prosenttia  turkulaisista äänestysikäisistä, äänestystä ei järjestetty.

Kun kaupunginhallitus viime viikolla luopui torinalaisen pysäköintilaitoksen suunnittelusta ja aloitti vihdoin muiden vaihtoehtojen kartoittamisen, alettiin heti  kerätä riittävän suurta määrää valtuutettuja vaatimaan kaavan  käsittelyä valtuustossa kiireellisenä - tietenkin myönteisen toriparkkipäätöksen saamiseksi.

Edustuksellisen demokratian todelliset kannattajat joko  hyväksyisivät kaupunginhallituksen päätöksen tai siirtäisivät päätöksen uudelle valtuustolle. Silloin syksyn kunnallisvaaleissa jokaisen ehdokkaan olisi ilmoitettava avoimesti kantansa toriparkkiin ja äänestäjillä olisi todellinen mahdollisuus vaikuttaa.  Tämä ajaisi saman asian kuin liian kalliina torjuttu kansanäänestys. Kuntalaiset voisivat luottaa edustukselliseen demokratiaan, vaikka lopullinen toriparkkipäätös ei olisikaan jokaisen toiveen mukainen.

Onko kaupunginhallituksen demarijäsenten puoluetovereistaan ​​eriävien mielipiteiden taustalla heidän vilpitön halunsa kuunnella äänestäjiään vai muu tarkoituksenhakuisuus, kuten esimerkiksi maksimoida äänisaalis ja saada silti myönteinen toriparkkipäätös?

Kaupunginjohtaja Randell toteaa (TS 31.5.2012), että monet toriparkin vastustajien perustelut eivät pidä paikkaansa. Korkein hallinto-oikeus oli keskeisimmistä perusteluista kuitenkin toista mieltä.

Hanselin kilpailutus lisää valtion työterveyshuollon kustannuksia

julkaistu Helsingin Sanomissa 15.12.2011

 

 

Valtio on luopunut käytännössä henkilöstönsä työterveyshuollon ohjauksesta ja valvonnasta antamalla kilpailutuksen Hansel Oy:n hoidettavaksi. Hanselin nykykriteereillä kilpailutetaan keskenään vain valtakunnallisia lääkäriasemaketjuja, koska kilpailutusehdot suosivat niitä rakenteellisesti.

 

Suoriteperusteiset hinnat eivät kuitenkaan kerro kaikkea työterveyshuollon kustannuksista. Hansel kysyy kilpailutuksessaan alennusprosentteja sen mukaan, kuinka monelle yksittäisen organisaation työntekijälle työterveyshuollon palveluita hankittaisiin. Kilpailutuksen tuloksia arvioidessa joidenkin lääkärikeskusten alennusprosentit eivät ole yksinkertaisesti mahdollisia. Valittu sopimustoimija sopii vasta myöhemmin Hanselin kanssa työterveyshuollon asiakaspiirin laajuuden. Näin kuvitteellisilla prosenteilla voi vaikuttaa lopullisiin vertailupisteisiin.

 

Hansel arvostaa palvelujen saatavuudessa toimipisteiden lukumäärää, jolloin paikallinen toimija ei voi menestyä. Ilta- ja viikonloppupäivystys arvioidaan myös työterveyshuollon laaduksi. Työterveyshuollolla ei ole lakisääteistä päivystysvelvollisuutta ja päivystystoiminta on kallista. Päivystävä työterveyshuolto ei takaa laatua, vaan merkitsee toistuvasti vaihtuvia lääkäreitä, joista kukaan ei välttämättä ota potilaasta kokonaisvastuuta. Työterveyshoitajan osaaminen sivuutetaan ja lisätään tutkimuksia.

 

Työhyvinvointipalveluista ja terveystarkastuksista saa laatupisteitä sen mukaan, kuinka monta palvelua oli nimetty. Palveluiden nimikkeitä voi aina keksiä laaduttomaankin toimintaan. Laatusertifiointia ei laadun arvioissa huomioida, vaikka se vaatii ulkopuolisen tahon arviointia ja on siksi Hanselin kriteereitä objektiivisempi arviointikeino.

 

Miksi valtiolla ei voi olla työterveyshuollon puitesuunnitelmaan perustuvia valmiita tarjouspyyntömalleja, joiden mukaan valtion laitokset ja virastot voisivat itse kilpailuttaen solmia paikallisesti sopimuksensa?  Samalla luovuttaisiin siitä, että työterveyshuollon toimijaa joudutaan vaihtamaan Hanselin vuoksi jopa neljän vuoden välein silloinkin, kun siihen ollaan tyytyväisiä. Tämä vähentäisi kustannuksia ja loisi mahdollisuuden sille, että työterveyshuollon, yrityksen ja sen työntekijöiden kesken syntyy pitkä kumppanuus, jolla on merkitystä työurien pidentämisessä.

 

Hanselilla ei myöskään ole taloudellista kannustinta saada päämiehelleen valtiolle edullisimpia sopimuksia, vaan päinvastoin, koska sen tulot perustuvat palvelutoimittajien kokonaislaskutuksesta suorittamaan  prosenttipohjaiseen maksuun.

 

Voimaannuttava työmatka

julkaistu Turun Sanomissa 13.11.2011

 

Minulla on turkulaisena antoisa mahdollisuus pyöräillä työmatkani Pääskyvuorelta Puutarhakadulle. Pääskyvuorelta lähtiessä alun omakoti- ja kerrostaloasutuksen ja Itäharjun teollisuusmiljöön, Kupittaan asemanseudun ja Tyksin jälkeen saavun vanhaan Turkuun.  Saapuessani Tuomiokirkolle alkaa arjen matkani kaunein osa, missä rakentamaton puiston ympäröimä kirkkoaukio toimii oivallisena kontrastina korkealle kirkolle.

 

Reittini jatkuu Uudenmaankadun ylityksen jälkeen jokirantaan. Vaikka tähän aikaan vuodesta teen työmatkani yleensä pimeässä, jokirannan  valaistus tuo pimeyteen uusia ulottuvaisuuksia vanhojen rakennusten, kuten vanhan kirjaston ja läntisen jokirannan keltaisten talojen, heijastuessa veden pinnasta. Joen kaari avaa ja laajentaa näkyvyyttä tehden maisemasta yksinkertaisella tavalla puhuttelevan.

 

Kaskenkadun ylityksen jälkeen jokimaisema muuttuu rauhattomaksi. Vasemmalla puolella on Veritaksen jykevä talo ja Samppalinnan rinteen kaunis huvilarakennus, joka on merkinnyt minulle  jotain erityistä lapsuudesta asti. Jokimaiseman kauneuden pilaavat kuitenkin perä perää olevan  ravintolalaivat, jonka vuoksi vastarannan kauniita vanhoja taloja sen paremmin kuin itse jokeakaan ei juuri näy. Reittini jatkuu teatterisillalle ja edelleen läntiseen Turkuun.

 

Kauneudessaan voimaannuttavin kohta matkaani on Tuomiokirkon ja Aurasillan välinen osa. Kirjastosiltaa ovat vastustaneet erityisesti keski-ikäiset ja heitä vanhemmat turkulaiset.  Ehkä juuri meille pidemmänkin elämän rajallisuuden kokeneille kauniiden ja niiden historiallisesti kaikkein ainutkertaisimpien kaupunkimaisemien muuttumattomuus voi olla yksi elämäämme kantavista voimista. Oman 57-vuotisen elämäni aikana hyvin monet asiat ovat muuttuneet sekä myönteiseen että kielteiseen suuntaan niin yksityisen ihmisen kuin yhteiskunnan kannalta.

 

Jatkuvuutta ja muuttumattomuutta ei nopeasti muuttuvassa maailmassamme arvosteta. Toisaalta historiallisuus ja perinteikkyys juuri viehättävät muissakin kaupungeissa matkaillessa. Maiseman vaikutusta ihmismieleen olisi syytä tutkia enemmänkin.

 

Pyöräilijät, jotka suuntaavat itäisestä Turusta Kristiinankadun torin puolelle, tarvitsevat turvallista kevyen  liikenteen ylityskohtaa. Miksei se olisi Vähätorin kohdalla, sitten kun meillä turkulaisilla on varaa siihen, torien yhdistäjänä elävöittämässä historiallista kaupunkimiljöötämme? Tällä kohtaa kun olisi valmiiksi pyöräilykaistakin Brahenkadulla. Näin meidän ei tarvitsisi tuhota kaunista joen kaaren näkymää, suomalaista kansallismaisemaa.

 

Jokirannan pyöräilijöitä ja kävelijöitä on paljon ja monelle meistä tämä juhlapuheiden kansallismaisema merkitsee hyvää arkea.

Työterveyshuollon voi järjestää myös voittoa tavoittelematta

julkaistu Helsingin Sanomissa 14.12.2010

Työterveyshuoltoon liittyvän sairaanhoidon  kustannusten Kela-korvaamisesta on kirjoitettu sen jälkeen, kun Terveyden ja hyvinvoinnin laitos esitti kantansa asiasta (HS Kotimaa 18. 11.). Sairaanhoidon kustannusten kasvu auttaa ymmärtämään myös THL:n kantaa, mutta yksipuolisuudessaan se veisi lapsen pesuveden mukana, esimerkiksi pitkän työuran.

 

Työterveyslääkäri Antero Kokkosen kirjoituksesta (HS Mielipide 28. 11.) ei ilmennyt, että työnantaja voi järjestää yrityksensä työterveyshuollon paitsi omalla työterveysasemallaan, terveyskeskuksessa tai yksityisellä lääkäriasemalla, myös non profit -periaatteella toimivassa yhdistysmuotoisessa työterveyshuollossa. Tällä viime mainitulla on jo monikymmenvuotinen perinne Suomessa, ja käytännössä kyse on työnantajien yhdessä ylläpitämistä terveysasemista.

 

Yhdistysmuotoinen työterveyshuolto perustuu todelliseen työterveyshuollon ja yrityksen kumppanuuteen, jossa yrityksen työntekijöiden terveys on keskiössä. Tässä kumppanuudessa sairaanhoito on välttämätöntä työterveyshuollon onnistumiseksi eikä voiton keräämisen väline.

 

Sairaanhoito sitouttaa työntekijät työterveyshuoltoon, koska he saavat yksilöllistä konkreettista apua. Työterveyshuollon ammattihenkilöille se antaa työpaikkakohtaista tietoa esimerkiksi sairauksille altistavista tekijöistä, tapaturmariskeistä ja työilmapiiristä. Työterveyshuollon sairausvastaanotoilla tartutaan helposti potilaan luvalla puhelimeen ja sovitaan hänen esimiehensä kanssa niin työpaikkakäyntejä, työterveyspalavereja kuin yhteisöpalaverejakin. Oikein ajoitetulla yhteistoiminnalla työntekijän ja hänen esimiehensä kanssa onnistutaan usein vähentämään oireita ja saamaan potilas näin  työkykyiseksi.

 

Kroonisemmissa sairauksissa työterveyshuollolla on lakisääteinen velvollisuus seurata vajaakuntoista työntekijää. Pitkäaikaiset potilashoitaja- ja potilaslääkärisuhteet ovat avainasemassa myös työurien pidentämisessä. Työterveyshuolto tarvitsee yhteistyötä yrityksen kanssa, ja tämän yhteistyön onnistuessa ei ole harvinaista, että yli kuusikymmenvuotias monisairas työntekijä hakee vasta osatyökyvyttömyyseläkettä.

 

Työterveyshuollon  sairaanhoidon Kela-korvattavuuden lopettamisen sijaan keskustelua tulisi käydä siitä, mikä on ja mikä ei ole  työterveyspainotteista sairaanhoitoa. Halutessaan työnantaja voisi sitten ostaa työntekijöilleen muiltakin toimijoilta niitä terveyspalveluja, joita Kela ei korvaisi. Suuntaa-antava rajanveto auttaisi myös työtervehuollon ammattilaisia keskittymään siihen, minkä he osaavat parhaiten.

Turun keskustaa voi kehittää ilman toriparkkia

julkaistu Turun Sanomissa 8.4.2010

Hallinto-oikeuden päätöksen jälkeen Turun on mahdollista nopeuttaa keskustan kehittämistä toisin kuin Jarkko Virtanen arvioi (TS 1.4.). Virtasen mielestä kaupunkikeskustan kehittäminen ei ole ollenkaan mahdollista ilman toriparkkia. Voiko tämä vaihtoehdottomuus johtua muusta kuin poliittisesta paketoinnista? Ovatko toriparkkia kannattavat kunnallispoliitikot luvanneet Turun Toriparkki Oy:n osakkaille jotain, mitä demokratiassa ei voi luvata?

 

Vuosikausia toriparkkiin sitoutetut virkamiehet ja poliitikot ovat asettaneet toriparkin keskustan elävöittämisen ehdoksi. 

 

Onko Yliopistonkadun muuttaminen keskustan takapihaksi Kauppiaskadulta itään kaupunkimme elävöittämistä? Miten voitaisiin perustella alueen asukkaille ja liikkeenharjoittajille heidän elinolosuhteidensa huononeminen, vaikka Louhen laajentamisen vaihtoehto on olemassa? Historiallisesti arvokkaiden rakennusten perustuksille aiheutuvaa vaaraa ei hallinto-oikeuden päätöksen mukaan ollut edes loppuun saakka selvitetty kaavaa hyväksyttäessä.

 

Toriparkista kansanäänestystä vaativa kansanliike syntyi demokratiavajeesta, kun osa  valtuutetuista muutti ennen vaaleja äänestäjille ilmoittamiaan kantoja toriparkista. Vaikka kolmessa sateisessa marraskuun viikossa kansanliike  keräsi noin 13 000 nimeä, joka on 8,5 prosentin turkulaisista äänestysikäisistä, kansanäänestystä ei järjestetty. 

 

Kahden suurimman puolueen valtuutettuja ei myöskään saatu kansanliikkeen järjestämään keskustelutilaisuuteen lukuisista yrityksistä huolimatta. Nimiä keränneet tietävät, että toriparkkia vastustivat monet sitä kannattavien puolueiden äänestäjistä, kuten kyseisten puolueiden valtuutetutkin tietävät.

 

Asemakaavaselvityksen (TS 1.4.) kaavaan sisällytetty runsas maanalaisten  liiketilojen määrä saa miettimään, ajetaanko toriparkkia muistakin kuin pysäköintisyistä. 

 

Viimeaikoina myös poliittiset vaikuttajat ovat alkaneet  kritisoida kaupunkien ulkopuolisten kauppakeskittymien rakentamista. Juuri nämä jo rakennetut kauppakeskukset ovat tappamassa sen Christian Lybeckin "ankan" (TS 1.4.).

 

Keskustan oikeasti kestävässä kehittämisessä on viisasta huomioida, että autoilua kaupungissa joudutaan tulevaisuudessa joka tapauksessa rajoittamaan ja tällöin  tarvitaan toisenlaisia liikennejärjestelyjä kuin nyt toriparkkisuunnitelmaan liitetyt.

 

Turun osuuskaupan jäsenenä on surullista seurata, että kaupan johto koettaa kilpailla perinteikkään kulttuurikaupungin keskustassa pellolle rakennetun marketin liikeidealla, vaikka se ei samanlaisena voi onnistua. Maahan kaivettavat parkkipaikat maksavat enemmän! Miksei tori voisi nivoutua Wiklundin kulmaukseen puistoisella kävelykatuosuudella, viheralueethan lisäävät tutkitusti myös kaupankäyntiä? Parkkiluolan katossa eivät puunjuuret menesty.

Kaupunkikeskustan kehittäminen ja Aalborgin sitoumukset

julkaistu Turun Sanomissa 28.3.2009

Harri Juslén kirjoittaa (TS 25.3.) asiakastutkimuksista, joiden mukaan parkkitiloja on keskustassa riittämättömästi ja valittaa keskustan kauppojen keskiostoksen olevan pienempi kuin henkilöautoilla paremmin saavutettavissa olevilla kaupoilla. Hän vaatii myös, että paikoitusongelmaa koskevat päätökset tehdään nopeasti, millä hän mitä ilmeisimmin tarkoittaa toriparkkiratkaisua.

 

Riittävän kattavia tutkimuksia keskustassa asioivien kulkutavoista ei ole kuitenkaan tehty. Niiden päättäjien ja yritysten, jotka ovat jo mukana kehittämässä keskustan ulkopuolisia automarketteja ja kauppakeskuksia olisi ymmärrettävä, että kaikkea ei voi saada. Myynti ei voi ikuisesti kasvaa, mikä olisi jo ekologinenkin mahdottomuus, eikä pelkkä jatkuvan kasvun illuusion pidä ohjata keskustan suunnittelua.

 

Toisaalta pelkästään parkkipaikoillaan kaupungin keskusta ei pysty koskaan kilpailemaan automarkettien ilmaisien parkkipaikkojen kanssa. Hansan asiakkaille riittää kyllä ​​parkkipaikkoja (Louhi, Stockmann) ja Wiklundin kulmaus saadaan nivottua torin toiselta puolelta onnistuneesti Hansaan ilman lisäparkkeja. Tämä toteutuu mainiosti Kauppiaskadun osin puustoisellakin kävelykatuosuudella, ja Louhesta on mahdollista rakentaa maanalaisia ​​kulkuväyliä.

 

Toriparkki ei edesauta sitä keskustan kehittämistä, jolla turkulaiset houkuttellaan takaisin keskustaan, mutta yksityisautoilun vähentäminen ja keskustan muunlainen elävöittäminen tekee sen itsestään. Toriparkin kustannukset ovat niin mahtavat, että siirtyessään kauppojen tuotteisiin ne näivettäisivät kaupankäyntiä entisestään.

 

Turku allekirjoitti 2004 Aalborgin 10 sitoumusta, joissa kuudennessa sitoumuksessa esitetään liikenteen kehittämisen tavoitteet otsikolla "parempi liikkuvuus, vähemmän liikennettä". Tässä sitoumuksessa sitoudutaan muun muassa yksityisautoilun vähentämiseen, lisäämään joukkoliikenteen, kävelyn ja pyöräilyn osuutta, kokonaisvaltaisen ja kestävän kaupunkiliikennesuunnitelman kehittämiseen ja vähentämään liikenteen vaikutusta ympäristöön ja kansanterveyteen. Tämän sopimuksen vuoksi Turussa ei pidäkään kehittää kaikkia liikennemuotoja tasapuolisesti, vaikka Juslén niin toivookin.

 

10. sitoumuksessa on tavoitteena kasvihuonepäästöjen vähentäminen 20 prosenttia vuoden 1990 tasosta vuoteen 2020 mennessä. Vuoden 2007 peruskartoituksessa päästöt olivat edelleen yli vuoden 1990 tason. Kartoituksessa todetaankin, että ilmastomyönteisten toimenpiteiden tulisi olla aiempaa kiinteämpi osa normaalia toimintaa eikä vain joukko irrallisia pilottihankkeita. Merkittävin haaste on poliittisen sitoutuneisuuden löytäminen kestävän kaupunkiliikenteen suunnitelman hyväksymiseen ja totuttamiseen. Myönteinen toriparkkipäätös merkitsisi yksityisautoilua suosivaa viestiä kuntalaisille ja näin se olisi Aalborgin sitoumusten vastainen. Miksi sitoumuksia allekirjoitetaan, jos niihin ei ole aikomustakaan sitoutua? Koska kulttuuripääkaupunkivuoden aattona suoritetaan ensimmäinen Euroopan  laajuinen Aalborgin tavoitteiden edistymisen arviointi, pitäisikö Turun ennen sitä jopa irtisanoutua Aalborgin sitoumuksista? Välinpitämättömyys tulevaisuudesta ja sopimusten rikkominen eivät  ole kunniaksi kulttuuripääkaupungille eivätkä millekään kaupungille.

 

Toriparkki ja kestävä kehitys

julkaistu Turun Sanomissa 20.1.2009

 

Turun Toriparkin puolustajat pitävät keskustan kehittämisen tärkeimpänä lähtökohtana keskustan saavutettavuutta omalla autolla. He puolustavat toriparkkia muista kaupungeista saaduilla hyvillä kokemuksilla. Näissä kaupungeissa ei ole kuitenkaan Louhen kaltaista parkkihallia, josta löytyy tilaa ruuhkaisena joulunalusaikanakin.

Haja-asutusalueilla asuvat ja liikuntaesteiset tarvitsevat omaa autoa ja toiset tarvitsevat sitä myös työnsä vuoksi. Me muut kaupunkilaiset voisimme kuitenkin vähentää oman auton käyttöä ja turvata näin paremmat elinolosuhteet nykyisille ja varsinkin tuleville sukupolville.

Christian Lybeck visioi (TS 14.1.), että maakunnan kauppakeskuksista autoilevat asiakkaat poikkeaisivat vielä Turkuunkin ostoksille, mitä tuskin tapahtuisi. Markettien parkkipaikathan ovat ilmaisia. Lybeck korostaa myös sitä, että kustannuksista vastaa Turun Toriparkki Oy eikä kaupunki. Lopuksi lasku kuitenkin perittäisiin meiltä turkulaisilta kohonneina tuotteiden ja palveluiden hintoina. Arvion mukaan toriparkin autopaikka maksaisi kolminkertaisesti Louhen laajennuspaikan verran ja enemmänkin, koska kaikkia rakennusteknisiä ongelmia ei ole toistaiseksi selvitetty, vaikka Lybeck niin uskookin.

Turun Työnantajain yhdistyksen tilaisuudessa 12.1. apulaiskaupunginjohtaja Virtanen markkinoi Turun toriparkkia kestävänä kehityksenä ja ekologisena vaihtoehtona, koska siinä autot viedään maan alle! Myös Aleksi Randell ja Seppo Lehtinen ilmaisivat olevansa huolestuneita ilmastonmuutoksesta. Pelkkä huolestuminen ei kuitenkaan riitä, vaan tarvitaan tekoja.

Elämäntapamme vaikutukset  ilmastoon osoitettiin vastaansanomattomasti  jo 70-luvulla. Jos edelleen ummistamme silmämme siltä, joudumme tulevaisuudessa autojen sijaan itse karkaamaan maan alle säätyyppien ääri-ilmiöiden yleistyessä. Myöskään ihmisen terveydelle ei ole hyväksi kehittää arjen ympäristöä aina vain fyysisesti helpommaksi. Tämä on tullut minulle valitettavan selväksi lähes 30-vuotisessa yleis- ja työterveyslääkärin työssäni.

Jos me turkulaiset ymmärtäisimme ilmastonmuutoksen torjumisen välttämättömyytenä, ymmärtäisimme myös vähentää yksityisautoilua, ja tällöin Turun keskusta luonnostaan ​​saisi automarketeilta takaisin entisen asemansa kaupunkimme tärkeimpänä  kauppakeskuksena.

Kirjoittajavieras: Voiko vielä suosia suomalaista?

julkaistu Turun Sanomissa 4.2.2004

 

Wärtsilä Oy on ilmoittanut Turun moottoritehtaan sulkemisesta ja yt-neuvottelut ovat käynnistyneet. Valtiovalta ei voi puuttua lakien mukaan toimivan yrityksen sisäisiin päätöksiin ja yritysten johtajien tulosvastuu näyttää merkitsevän vain sitoutumista maksimaalisen voiton tavoitteluun, mutta voidaanko omistajilta odottaa yhteiskunnallista vastuuta?

Wärtsilä Oy: n omistavat etupäässä suomalaisten omistamat yritykset, yhteisöt ja yksityiset henkilöt. Näiden yritysten ja yhteisöjenkin takana ovat osakkeenomistajina ja toimijoina yksityiset ihmiset. Voisimmeko siis valtiovallan sijaan vedota näihin yksityisiin ihmisiin, jotka elävät keskellämme? Näille ihmisille talous ei voi merkitä pelkkää bisnestä vaan myös moraalisia tavoitteita.

Wärtsilän omistajina on niin tiedettä ja kulttuuria tukevia säätiöitä kuin vakuutusyhtiöitä. Ensin mainituilta voinee odottaa tuoton tavoittelemisen ohella humanismia, joka näkyy myös keinoissa eikä vain tavoitteissa. Vakuutuslaitokset joutunevat taas lisääntyneen työttömyyden ja sen seurannaisvaikutusten yhdeksi maksajaksi.

 

Aikanaan kun omistuksella vielä oli kasvot ja jos ne olivat viisaan miehen tai naisen kasvot, kuten lienee edelleenkin esimerkiksi Marimekko Oy:ssä, yrityksen oheen syntyi kouluja, sairaanhoitoa, asuntoja, seuratoimintaa ja niin edelleen. Laaja työelämän luoma yhteisön turvaverkko takasi ihmiselle jatkuvuutta, joka edisti niin fyysistä kuin henkistä terveyttä. Näihin aikoihin ei silti  ole syytä palata ja nyt yhteiskunta on ottanut huolekseen kyseiset tehtävät.

 

Nykyinen elämänmeno, jossa liian monen vanhemman ja lapsen suunnitelmat muuttuvat yritysten osavuosikatsausten vauhdilla on kuitenkin kehitystä, joka ei enää ole hyvää ja terveellistä ihmiselle. 

Kasvottomankin omistuksen takana on lopulta ihmisiä, joilta voi odottaa moraalista vastuuta. Teollisuuden siirtämisessä Aasiaan ei liene kysymys tasavertaisesta kehitysyhteistyöstä vaan suuremman  voiton tavoittelusta.

Mutta onko siitä syntyvän voiton hintana meidän olojamme runsaslukuisemmat työtapaturmat ja työperäiset sairaudet? Onko sen voiton takana myös työntekijä, joka ei palkallaan voi tyydyttävästi elättää perhettä, lasten kouluttamisesta puhumattakaan? 

 

Toimiva ja tuottava tehdas aiotaan siis lopettaa. Toiminnan jatkamisen puolustamisella ei vaadita sijoittajilta hyväntekeväisyyttä vaan yhteisvastuuta, jonka kantamisesta he rahallisen tuoton lisäksi myös hyötyisivät.

Wärtsilän menestyksen tärkeä taustatekijä on ollut suomalainen hyvinvointivaltio ja sen voimavarat. Jos nämä varat nyt yhden sukupolven aikana hukataan suomalaisesta teollisuustuotannosta luopumalla, ei jatkossa ole edes toivoa vastaavista..

Wärtsilä-niminen rantapubi tuskin ilahduttaisi, vaan sinetöisi kulttuurimme ja taloutemme köyhtymisen. Pelkästään palvelemalla toisiamme emme elä. Suomalaisen suunnittelun lisäksi suomalainen kädentaito on maailmalla arvostettua. Miksi hävittäisimme sen?