Anne uotila - Arjen aktivismia

18.5.2026

Meitä elokapinallisia oli  mukana Vasemmistonuorten järjestämässä mielenosoituksessa puolustamassa ratikkaa ennen kaupunginvaltuuston kokousta Linnasmäellä. Keskustelin valtuustonjäsenien ja apulaispormestarinkin kanssa ennen kokousta, mutta kukaan ei uskaltanut veikata lopputulosta. Toriparkkipäätöksen pettymys mielessäni en osannut uskoa, että jokin voi muuttua Turussa. En seurannut enää illalla kotona kokousta, mutta tyttäreltäni tuli viesti "Jeeeee!!!" klo 23.08. Tuntui uskomattoman hyvältä, kun Turussa päätettiin paremmasta tulevaisuudesta. Jäkärlän metsä oli jo esimakua, että kokoomus-demari-akseli on katkennut. Myös kokoomuslaisia nuorempia valtuutettuja oli ratikan kannalla. Kiitos nuoret.

Puheeni 16.5.2026  Te puhuitte teoin-miekkarissa Turussa

Arvoisat kuulijat, oikeudenmukaisemman Suomen puolustajat.

Lähden kaukaa, vanha kun olen.

Ollessani 5-vuotias 1950-luvun lopulla isäni irtisanottiin Uudenkaupungin telakalta poliittisin perustein. Tuolloin 7 muuta telakan työntekijää irtisanoutui pelkästään solidaarisuudesta. Työnantajalle tuli hetkeksi hätä saada osaavia levyseppiä telakalle. Irtisanominen oli epäreilu, kuten työkaverien reaktiot jo kertovat. Pitäisikö Orpo kuitenkin irtisanomisperustetta asiallisena? Itse muistan, miten 5-vuotiaana suunnittelin vihaista katsetta, jos irtisanomisen taustalla vaikuttanut paikallinen oikeistolainen kuntapoliitikko tulisi minua vastaan (isäni oli myös kaupunginvaltuuston jäsen). Minulle kerrottiin, että isä oli mustalla listalla myös Turussa. Kuvittelin mustakantisen vihon, missä oli isäni nimi, vaikka käytännössä oli kyse puhelinsoitoista työnantajien välillä. Työttömyydestä selvittiin, mutta perheellemme surullisten mutkien kautta.

Kun aloin seurata OrpoPurran hallitusta eteen tuli ensimmäisten joukossa työttömyysturvan lapsikorotuksen poisto, ansiosidonnainenkin työttömyysturva laskee työttömän tuloja 60 prosenttiin ja hallitus teki tähän turvaan heikennystä myös kahden ja viiden työttömyyskuukauden Myös peruspäivärahasta poistui lapsikorotus. Lisäksi asumistuen heikennykset vaikeuttat lisää näiden perheiden selviytymistä.

Miksi leikata kaikkein pienimmiltä ensin? Lapsiköyhyyttä oli olemassa jo ennen leikkauksia ja vuosien 24-25 sosiaaliturvauudistukset voivat tiputtaa THL:n arvion mukaan 27 000 lasta pienituloisuusrajan alapuolelle. Leikkaukset tehtiin kiireellä, lapsivaikutusten arviointia ei tehty. YK:n lapsen oikeuksien komitea pyysi  Suomea välttämään sosiaalitukien leikkauksia, jos ne vaikuttavat köyhyys- ja syrjäytymisvaarassa oleviin lapsiin, mutta hallitus ei ottanut kehotusta vakavasti.  Kaikki tämä on ollut julmaa ja toisaalta typerä säästötoimi, koska köyhyys vaikuttaa monin tavoin mm. terveydenhuolto- ja sosiaalipalvelumenoja lisäten.

Lisäksi nyt viimeisimmässä kehysriihessä nostettiin sairaala- ja terveydenhoitomaksuja. Nämä ratkaisut pitkittävät sairauksia ja vaikeuttavat niiden hoitoa ja yhteiskunta joutuu myöhemmin maksamaan hoidoista kalliimmin Suomessa ollaan hallitusta myöten huolestuneita heikosta syntyvyydestä. Hallituksen leikkauseväillä ei syntyvyyttä nosteta. Hallituspolitiikka näyttää tähtäävään siihen, että vain hyvin toimeentulevat saisivat tässä maassa hankkia lapsia.

Sosiaalipurkuministeri Sanni Grahn-Laaksosen mukaan työllistäminen on sosiaalitukia parempi tapa torjua eriarvoisuutta ja köyhyyttä. Mutta kun työtä ei ole ja toisaalta lähes puolet köyhien lapsiperheiden vanhemmista jo käyvät työssä. Myös poistettu suojaosa olisi tukenut työllistymistä.  Tämä purkuministeri on kyllä aivan pihalla.

Lapsiköyhyys jättää miltei lähtemättömän jäljen lapsen myöhempään elämään. Se merkitsee osattomuutta. Omasta kokemuspiiristäni Jere ei voinut osallistua kutsuttuna kaverinsa synttäreille, kun yksinhuoltajaäidillä ei ollut varaa hankkia mukaan lahjaa. Liikunnallinen Joni joutui taas jättämään jalkapalloharrastuksen, kun vanhemmilla ei ollut varaa turnausmatkojen kuluihin. Lapsiköyhyys on tutkitusti yhteydessä heikompiin oppimistuloksiin ja matalampaan koulutustasoon. Perheessä lisääntynyt kuormitus ja stressi vaikuttaa lapsen sosiaaliseen kehitykseen ja heikentää lapsen itsetuntoa ja tulevaisuuden uskoa.  Hylkäämällä tässä ajassa nykyiseen tapaan nämä lapset yhteiskunta menettää merkittävän tulevaisuuden potentiaalin. Hallituksemme valinta on typerä, koska lapsiköyhyyden poistamiseen olisi mahdollisuus: esim. listaamattomien yritysten verotus ja yhteisöveron alennuksen peruutus ja ottamalla meidät hyvätuloiset mukaan talkoisiin.

Verratessani omia lapsuusvuosiani nykyajan köyhien lasten lapsuuteen oma tilanteeni oli parempi. Urbaanissa anonyymissä ympäristössä lapsi ei voi purkaa harmiaan hankaluuden aiheuttajaan edes katseellaan. Sosiaalipurkuministeri Grahn-Laaksonen kun vielä halventaa puheillaan työttömiä, jotka jäävät nukkumaan, kun urhoollinen naapuri pienestä palkasta huolimatta lähtee työhön. Tällaista halpamaisuutta ei lapsuudessani ministerin suusta kuultu.  Kun 1960-luvulla elintaso oli kohtuullisempi ja varallisuuserot pienemmät, köyhä lapsi ei myöskään jäänyt niin ulkopuoliseksi kuin tänä päivänä. Jaettuun kohtuullisuuteen pitäisi tänä päivänäkin pyrkiä planeettamme säilymisen vuoksi. Leipäjonoja ei lapsuudessani ollut, ne olisi mielletty yhteiskunnan epäonnistumiseksi ja häpeäksi. Nämä köyhät lapset maksavat tulevaisuudessa myös laskua hallituksen tekemättä jääneistä ilmastoteoista.

Lapsiköyhyys on mahdollista poistaa, koska maastamme löytyy varoja valtion velkataakasta huolimatta. Kyse on poliittisesta tahdosta, mitä omassa lapsuudessani hyvinvointiyhteiskuntaa rakennettaessa oli kuitenkin eri tavalla kuin nyt, kun sitä puretaan.

Lapsiköyhyyden poistamiseksi hallituksen on erottava. LAPSET YLÖS, HALLITUS ULOS!

Julkaisematon mielipidekirjoitukseni

5.5.2026

Lähetin alla olevan mielipidekirjoitukseni Turun Sanomiin 12.3.2026, mutta se ei valikoitunut julkaistavaksi.

Kaupunkimme vaatii ilmastotekoja NYT

Turun raitiotiehanketta on jo puollettu monin hyvin perustein. Raitiovaunuun mahtuu enemmän kuin linja-autoon ja kun vierintäkitka kiskoilla vielä on kumipyörää pienempi ja vaunun elinkaari pitempi kuin linja-auton, tulee joukkoliikenteen pyörittäminen olemaan kaupungille taloudellisempaa kuin busseilla liikennöinti, jos kohta järjestelmän rakentaminen tietenkin tulee kalliiksi. Raitiovaunun vakaa kulku lisää matkustusmukavuutta ja turvallisuutta, ratikkaan on vielä lasten ja vanhuksien helpompaa nousta. Pysyvät raitiotiet tulevat osaksi kaupunkirakennetta sitä edelleen kehittäen, keskustaa elävöittäen ja asutuksen segregaatiota vähentäen, jatkuvuutta ja investointeja lisäten ja työllistäen, toisin kuin muuttuvat bussilinjat.

Merkittävin argumentti raitiotien puolesta on kuitenkin ilmastollinen. Tätä tukee havainto, että Tampereella julkisen liikenteen käyttö on miltei tuplaantunut raitiotien aikana. Ilmastonmuutoksesta on tiedetty ainakin 1970-luvulta saakka. Rooman klubin skenaariot ovat nykytutkijoiden mukaan toteutuneet ja toteutumassa. Turkua on kuitenkin tämän tiedon olemassaolon aikana kehitetty autoilukaupungiksi pitkälti kokoomuksen ja demarien yhteistyöllä. Autoilukaupunkiin on uhrattu vanhoja kauniita rakennuksia ja Turun kukoistava tori, joka kuoli parin vuoden toriparkkityömaan vuoksi, vaikka pelkkä torin päällystäminen olisi sujunut nopeammin. Yksityisautoilun sähköistymisenkin esteenä ovat rajalliset ”vihreät” mineraalit ja kaivostoiminta myös pilaa luontoa. Vetyauton yleistymistä saamme vielä odottaa.

Raiteiden rakentamisen ja raitiovaunukaluston kustannuksia ei pidä verrata jatkuviin kaupungin menoihin, koska on kyse pitkäikäisestä investoinnista, joka tukee välttämätöntä kestävää kaupunkikehitystä. Se ei ole kannattavaa liiketoimintaa, mutta se on osa infrastruktuuria, jota ilman meillä ei ilmastollisista syistä ole varaa olla, koska tulevat haitat ja kustannukset tulisivat olemaan muuten huomattavasti suuremmat.

Jos valtuusto tekee myönteisen ratikkapäätöksen, on luontevaa suunnitella uusia linjoja. TS:n kartasta 11.3. näimme millaiseksi raidekaupungiksi Turulla olisi mahdollisuus kasvaa. Ratikalla Turussa aikanaan koulumatkojakin kulkeneena ja viimeisen Turun ratikan seppelöintiin osallistuneena en itse ehtine kokea Turkua raidekaupunkina, mutta toivon, että lapseni ja lastenlapseni saisivat sen kokea.

Kaupunkimme tarvitsee ilmastotekoja NYT.

Turun Seudun Ilmastoisovanhempien kannanotto Akselintien kaavamuutokseen 27.4.2026